Teknologia ja musiikki yhdistyivät

Kyllä, musiikkia voi ohjelmoida ja se on aivan hulvattoman hauskaa! Tunnetko sinä sellaisia termejä kuin controller, MIDI, sekvensointi, äänisynteesi, sample, pre- ja post prosessing? Ei hätää. Harva tietää näistä mitään, vaikka me kaikki olemme tekemisissä näiden kanssa päivittäin radion, television, internetin, pelien, konserttien ja elokuvien välityksellä. Lue eteenpäin ja opit ehkä jotain uutta siitä kuinka tietokone ja musiikki ovat yhdistyneet luoden jotakin aivan uutta.

Ohjelmointi on vallannut aikojen saatossa yhä uusia toimialoja. Näin kävi myös musiikille. Tämän kaiken mahdollisti oivallus siitä, että ääni on aaltoliikettä ja että näitä aaltoja voidaan tuottaa muutenkin kuin perinteisillä soittimilla. Aluksi syntyi erilaisia sähköisiin komponentteihin perustuvia aaltojen generointi- ja muokkausvälineitä (analog synthesis). Lopulta ääniaallot keksittiin viipaloida digitaaliseen muotoon, joka puolestaan mahdollisti äänen käsittelyn ohjelmistoilla (digital synthesis). Analogiset ja digitaaliset syntetisaattorit syntyivät jäädäkseen. Musiikissa tapahtui hidas, mutta äänekäs vallankumous, jonka tuloksena syntyi kokonaisia uusia genrejä.

Musiikki-instrumentit ottivat jättiharppauksen kohti käyttäjäystävällistä ohjelmoitavuuta 1990-luvun alussa, jolloin julkaistiin ensimmäinen versio General MIDIsta (GM, 1991). Tämän johdosta musiikkiteollisuudessa tapahtui uusi teknologinen mullistus, joka muutti tavan soittaa ja tuottaa musiikkia sukupolviksi eteenpäin.

Tänä päivänä kuulet radiosta tuskin yhtään kappaletta, joka ei olisi jollakin tavalla MIDI-tuotettua. Soittaja ei välttämättä edes tiedä generoivansa ”koodia”, koska koodin muodostus on (nykyisin) piilotettu käyttäjältä. Se on käytettävyyttä hienoimmillaan ja näinhän sen pitääkin ollakin.

MIDI on yhteinen kieli tietokoneelle, instrumenteille ja äänenkäsittelyä tekevälle laitteistolle. Käytännössä MIDI on tapa koodata ja välittää sanomia järjestelmien välillä. Sanomat sisältävät mm. tietoja intrumentilla soitetuista nuoteista, äänen eri vivahteista ja eri instrumenttien ajallisesta synkronoinnista. Hyvänä esimerkkinä toimii pianon koskettimen painallus. MIDI-sanomat sisältävät tiedot siitä, mikä kosketin painettiin, kuinka kovaa kosketinta painettiin, milloin kosketin vapautetaan, mitä instrumenttia soitetaan, mikä pedaali oli painettuna, jne. Nykyisin GM-standardista on menossa versio 2 ja muutamilla laitevalmistajilla on määriteltynä MIDI extension -ominaisuuksia täydentämään musiikin soittajien tarpeita, kuten soitettavan instrumenttikirjaston valitsemista suorituksen aikana.

Tänä päivänä syntetisaattorit ja ohjelmistot ovat käytännössä kaikki MIDI yhteensopivia, joten MIDI-rajapinnan kautta on mahdollista tallentaa soitettu kappale koodiksi tai kirjoittaa käsin koodia, jonka syntetisaattori osaa toistaa musiikkina. Tämä tarkoittaa sitä, että kerran pianolla soitettu kappale voidaan toistaa kitaralla, huilulla tai vaikka kendhangilla. Soitettua kappaletta (=koodia) on mahdollista muokata editorilla, joten käsin soitetun raidan virheet on mahdollista korjata jälkikäteen. Aiemmin tämä kaikki tehtiin tekstieditorilla, mutta nykyisin on toki olemassa monia sekvenssereiksi kutsuttuja graafisia työkaluja MIDI-koodin editointiin.

Perinteisen soittimen tilalla on nykyisin MIDI-controller, joka on puhdas ohjelmointirajapinnan käyttöliittymä. Yleisin MIDI controlleri on varmasti pianokoskettimisto, mutta on olemassa myös MIDI-kitaroita, -puhaltimia, -rumpusettejä, -pad controllereita, jne. Vaikka controlleri näyttää perinteiseltä soittimelta, niin se ei tuota ääntä. Se kerää parametreja siitä, mitä soittaja tekee. Controllerilta tuleva data muunnetaan soittimen ääneksi vasta syntetisaattorissa. Syntetisaattori voi olla myös PC-ohjelma, joka valitsee ja muokkaa äänisampleja reaaliaikaisesti, controllerin lähettämien parametrien perusteella. Uusimpien syntetisaattorien ja äänikirjastojen äänimaailma on aivan uskomattoman rikas ja vivahteikas. Ja mikä parasta, nykyisten kotitietokoneiden teho alkaa riittämään niiden käyttämiseen. Enää ei tarvita palvelinfarmia ohjelmistoa pyörittämään.

Ihmisiin on pinttynyt vanha käsitys siitä, että MIDI ja syntetisaattorit olisivat pelkkiä konemusiikkin työkaluja. Tänä päivänä todellisuus on toinen. Klassisen ja elokuvamusiikin tuottajat tekevät kaikki töitä MIDI:n ja äänisynteesien parissa. Parhaimmat nykyaikaiset äänikirjastot ovat käsittämättömän realistisia. Normaalin ihmisen korva ei enää erota synteesillä ja sampleilla tuotettua klassista musiikkia aidosta. Asia on lähinnä niin päin, että mikäli soittimet erottuvat selkeästi, virheettömästi ja tasapainoisesti, niin kyseessä on mitä todennäköisimmin äänisynteesi. Kuuntele vaikka tätä puhtaasti EWQL-äänikirjastolla soitettua musiikkia: https://soundcloud.com/samostudios/eternity-rising.

Kyse on loppukädessä rahasta. Voit ehkä kuvitella paljonko maksavat sävellystyö, sinfoniaorkesterin harjoittelu, soittimet, laitteet, tilavuokrat, äänitystyöt eri instrumenteille ja instrumenttiryhmille, sekä kaiken tämän organisointi. Lopputulos on parhaimmillaankin monella tavalla epävarma ja herkkä virheille. Ja loppujen lopuksi ääniraidat jälkikäsitellään joka tapauksessa tietokoneella, oli lähdemateriaali kuinka autenttista ja analogista tahansa. Vaihtoehtoisesti tämän kaiken voi tehdä muutaman ihmisen voimin, ohjelmistoja käyttäen. Säveltäjä tekee sävellyksensä valmiiksi MIDI koodiksi, tuottaja muokkaa ja mixaa äänimaailman ja sen vivahteet, sekä tallentaa sävellyksen vaikkapa mp3-formaattiin. Käytännössä radiosta kuulemasi musiikki on usein näiden kahden toimintatavan yhdistelmä.

Nykyisin jopa musiikin ”reverse engineering” on mahdollista. Nykyiset äänenkäsittelyohjelmat kykenevät parhaimmillaan erottelemaan ääninäytteestä sointujen sisältämät nuotit. Nuoteista voidaan tämän jälkeen muokata yksi kerrallaan uusia sointuja, korjata yksittäisen nuotin/kielen vire tai nuotteja voidaan vaikkapa ohjelmoida MIDI:llä uudeksi musiikkikappaleeksi. Remixit saavat aivan uusia ulottuvuuksia. Tällainen ohjelma on Melodyne. Voit katsoa lyhyen videon ohjelman toiminnasta: https://www.youtube.com/watch?v=jFCjv4_jqAY.

Edelliseen videoon liittyen, kuulin hauskan fiktiivisen tarinan kitaristista, joka meni hiukset hulmuten studioon äänittämään uutta levyä. Studiossa käyty keskustelu kuului seuraavasti:
Äänittäjä: Soita joku nuotti.
Kitaristi: Mistä biisistä aloitetaan?
Äänittäjä: Ei väliä, soita vain joku nuotti.
Kitaristi: Täh?! Mitä…
Äänittäjä: Kuules… pistä nyt vaan joku nuotti tulemaan siitä kitarasta. Ihan mikä tahansa.
…Kitaristi rämäyttää kitarastaan soinnun.
Äänittäjä: Kiitos. Valmista tuli. Nähdään kuukauden päästä levyjulkaisutilaisuudessa.

Vitsi ei ole niin kovin kaukaa haettu. Se on jo todellisuutta.

Sähköiset instrumentit kehittyvät vauhdilla valmistajien kilpaillessa keskenään eri osa-alueilla. Tämän hetken päällimmäisenä suuntauksena on kehittää instrumentin ääneen vaihtelevaa kerroksellisuutta, äänen elävyyden responssia controllerin käskyihin ja nuotin soidessa tapahtuvaa äänimaailman muuntumista ja kehittymistä, after touch:ia. Jotta valmistaja pysyisi markkinoilla on haettava koko ajan uusia piirteitä ääniin. Nykyisin nämä vivahteet luodaan pitkälti jo syntetisaattorissa, ei enää niinkään jälkikäsittelyssä. Tuottajat janoavat jatkuvasti tuoretta materiaalia uusien äänimaailmojen luomiseen, ettei oma musiikki kuulostaisi vanhalta tai kopioidulta. Äänen täytyy olla elävää ja yhden äänen tulee kyetä kehittymään erilaiseksi kappaleen edetessä suvantovaiheista huippuihin. Nuotin soinnin aikana tapahtuvia äänen eri ominaisuuksien muutoksia on pystyttävä ohjelmoimaan jälkikäteen tuotantotyökaluista käsin. Tämä kaikki tarvitaan, jotta instrumentti saadaan sovitettua taustaansa täydellisesti.

Vielä muutama vuosi sitten syntetisaattorit erikoistuivat tiettyihin genreihin ja yrittivät tarjota kaikki työkalut tietyn genren musiikin tekemiseen. Tänä päivänä suuntauksena on erikoistuminen tiettyihin äänityyppeihin: lead soundeihin, sub-ääniin, atmosfääreihin, rumpuihin, jousisoittimiin, kitaroihin, puhallinsoittimiin, jne.

Koska äänisamplejen ja äänimoottoreiden kehitys on nopeaa ja erikoistunutta, ohjelmistopohjaiset ratkaisut ovat pystyneet vastaamaan kysyntään parhaiten. Tuotteet, päivitykset ja laajennukset ovat helposti hankittavissa ja asennettavissa. Puhtaiden PC- ja Mac-ohjelmistojen rinnalle ovat nousseet myös uuden tyyppiset musiikkityöasemat, joissa on yhdistettyinä tietokone, controlleri, sekvensseri, äänikortti sekä erilaiset äänisynteesit ja -kirjastot yhdeksi integroiduksi paketiksi. Yksi maininnan arvoinen työasema on Korg Kronos, joka on avannut uuden aikakauden musiikkityöasemien markkinoilla. Se on monella tapaa hybridi-paketti, joka saattaa hyvinkin olla syntetisaattorialustojen uuden sukupolven ensimmäisiä tulokkaita. Onkin mielenkiintoista nähdä, kuinka kilpailijat vastaavat tähän Korgin asettamaan haasteeseen: alustan omaiseen kehityssuuntaukseen. Lähihistoriassa on ollut nähtävissä kuinka Apple ja Google ovat onnistuneet kampittamaan kilpailijoita juuri tämän tyyppisellä strategialla: kehittäjäyhteisöjen tuottaman lisäarvon avulla. SSD-levyjen mukanaan tuoma laajennettavuus, nopeus, sekä kosketusnäyttö käyttöliittymänä eivät myöskään voi jäädä huomiotta kilpailijoiden leirissä. Tämä uusi paketointimalli on saanut jopa monet ”vanhan liiton” muusikot huokaisemaan ihastuksesta.

Asiasta riittäisi kerrottavaa ja ihmeteltävää usean kirjan verran, joten tyydyn vain lopuksi näyttämään erään esimerkin modernista musiikki-instrumentista, jossa komponentit ovat fyysisesti näkyvillä:

Musiikkivehkeet

Kuvan kokoonpano koostuu Komplete Kontrol -sarjan MIDI-controllerista, joka ohjaa Native Instrumensin Komplete 10 -sarjan (softa-)synterisaattoreita ja äänikirjastoja. Kuvan vasemmassa laidassa on Audio 6 -äänikortti, joka on yhditettynä studiomonitorointiin (=aktiivikaiuttimiin). Äänikorttissa on kytkennät mikrofoneille, kitaralle, tms. akustiselle äänelle. Suuremmalla näytöllä näkyy tuotantotyökalu Cubase Pro sekvensointiin, koostamiseen ja jälkikäsittelyyn. Pienemmällä näytöllä näkyy erään äänikirjaston säätöpaneeli. Kuvan oikeassa laidassa on Maschine MK2 pad -ohjain, jolla voidaan soittaa mm. eri lyömäsoittimia ja sampleja. Tämän kokoonpanon avulla voit itse päättää haluatko soittaa Steinwayn konserttiflyygeliä, viulua, säkkipilliä, rumpuja, sähkökitaraa vai ehkä paukutella kuubalaisia puulaatikoita. Kaikki yhdellä ja samalla kokoonpanolla. Enää tarvitsee vain opetella soittamaan… tai ei ehkä edes sitä, koska on MIDI.